Psykoterapiasuuntaukset ja niiden parantava vaikutus

Psykoterapiaksi voidaan määritellä hoito, joka täyttää seuraavat kuusi kriteeriä: 

1. - Kyseessä on vuorovaikutussuhde, joka kestää jonkin aikaa.  

2. - Hoitoa antava on saanut koulutuksen käyttämäänsä menetelmään. 

3. - Apua hakeva henkilö kärsii diagnosoidusta häiriöistä tai hänellä on vaikeuksia tunne-elämässä ja/tai vuorovaikutussuhteissa. 

4. - Hoitomenetelmä vaikuttaa psykologisten keinojen avulla. 

5. - Hoidon menettelytavat perustuvat johonkin teoriaan mielenterveyden häiriöistä ja apua hakevan ongelmista. 

6. - Hoidon tavoitteena on lievittää avun hakijan kärsimystä ja vaikeuksia.  

(Saarinen, M. 2010, 28) 

Psykoterapia on jakautunut useisiin eri suuntauksiin, jotka pohjautuvat eri teorioihin ihmismielen toiminnasta. Niissä on myös erilaisia käytännön painotuksia. Seuraavassa esittelemme yleisimmin käytössä olevia psykoterapian suuntauksia ja jos haluatte lisätietoja, on jokaisen suuntauksen perään laitettu linkki, josta löytyy kattavasti tietoa eri suuntauksista.  

Psykoterapiasuuntaukset

Integratiivinen psykoterapia

Integratiivinen lähestymistapa psykoterapiassa on ennen kaikkea ajattelutapa ja työskentelyorientaatio, ei yhtenäinen teoriasuuntaus tai psykoterapiatekniikka. Integratiivisesti työskentelevä psykoterapeutti mieltää, että psyykkisiä ilmiöitä on hyödyllistä tarkastella monesta eri näkökulmasta. Lähestymistavassa pyritäänkin vertailemaan ja yhdistämään sitä tietoa ja ymmärrystä, jota psykoterapian eri teoriaperinteet (esimerkiksi psykoanalyyttinen ja kognitiivinen suuntaus) ja psykoterapiatutkimus ovat tuottaneet tehokkaasta ja toimivasta psykoterapiasta. (http://www.integratiivinenpsykoterapia.fi/)

Psykodynaaminen psykoterapia ja psykoanalyysi 

Psykodynaamisessa perinteessä ajatellaan, että kun ihminen tulee tietoisemmaksi tavoistaan kokea asioita ja pystyy tarkastelemaan ristiriitaisia kokemuksiaan, hänen ahdistuksensa vähenee ja hän pystyy tekemään tietoisempia valintoja siitä, miten haluaa elää. Ajatellaan, että vaikka aluksi tietoisuus jopa lisäisi ahdistusta niin pidemmällä tähtäimellä tutkiva ote, jossa asiakasta ei ohjailla tai tarjota hänelle pikaisia ratkaisuja tuottaa kestävän lopputuloksen.  (https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiasuuntaukset/psykodynaaminen-psykoterapia-ja-psykoanalyysi/ http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak06942 )

Kognitiivinen psykoterapia

Keskeisiä terapiatyöskentelyn kohteita ovat asiakkaan haittaa tuottavat ajatukset ja uskomukset ja niihin liittyvät hankalat tunteet. Kognitiivisen psykoterapian perusajatuksena on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa ja että muokkaamalla ajatuksia joustavampaan suuntaan saadaan aikaan muutosta myös tunnekokemuksessa. Terapiassa myös kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja. (https://kognitiivinenpsykoterapia.fi/)

Kognitiivinen käyttäytymisterapia 

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on psykoterapiamuoto, joka perustuu mm. oppimis-, kognitiivisen ja sosiaalipsykologian teoriaan ja tutkimukseen, tieteellisiin tutkimustuloksiin ja käyttää tieteellisesti todennettuja tutkimusmenetelmiä. Terapiassa painotetaan yksilön vuorovaikutusta (sosiaalisen) ympäristönsä kanssa nykyhetkessä ja siinä tarkastellaan asiakkaan käyttäytymistä ja menettelyä eri tilanteissa hänen pyrkiessään ratkaisemaan ongelmiaan ja pulmiaan. Terapian tavoitteena on auttaa asiakasta saavuttamaan sellaisia elämäntaitoja ja uusia käyttäytymismalleja, jotka lisäävät hänen elämänlaatuaan ja kykyään selviytyä nykytilanteessa. (http://kayttaytymisterapia.net/ )

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT) 

Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia (KAT) on alun perin lyhytkestoiseksi kehitetty, joustava ja ajallisesti rajattu, integratiivinen psykoterapiamenetelmä. Sen tavoitteena on potilaan psyykkisten oireiden ja ongelmien helpottuminen lisääntyneen itseymmärryksen ja vaihtoehtojen huomaamisen sekä uusien, joustavampien toimintatapojen kehittymisen myötä. Terapeutti ja potilas tutkivat ja havainnoivat yhdessä potilaan oireilua ja kokemuksia, ja pyrkivät jäsentämään ongelmien taustalla olevia sisäistyneitä asetelmia, toimintatapoja ja selviytymismalleja. Tarkoituksena on yhdessä löytää uudenlainen jäsennys, joka toimii potilaan työvälineenä, hänen pohdintojensa apuna, terapiatuntien ulkopuolella ja vielä terapiajakson jälkeenkin. (https://www.katyhdistys.fi/ )

Ratkaisukeskeinen psykoterapia

Ratkaisukeskeinen psykoterapia on ns. näyttöön perustuva psykoterapiamenetelmä. Potilasta autetaan tietyin ratkaisukeskeisin menetelmin ”voimautumaan” ja löytämään itsestään ja lähiympäristöstään ne voimavarat, kyvyt ja resurssit, joiden avulla hän löytää ratkaisun ongelmaansa. Terapeutin tehtävä ei ratkaisukeskeisessä terapiassa – päinvastoin kuin monissa muissa psykoterapian suuntauksissa – ole auttaa potilasta ymmärtämään, mistä hänen ongelmansa johtuu tai mitkä tekijät ovat johtaneet siihen, että hänellä on vaikeuksia (vaikka näin usein käy terapian sivutuotteena). Sen sijaan ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa keskitytään auttamaan potilasta vapautumaan psyykkisistä oireista asettamalla itselleen positiivisia, ja terveyttä sekä hyvinvointia edistäviä tavoitteita ja tukemaan häntä näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Menetelmää käytetään niin Suomessa kuin maailmallakin niin lievien kuin vakavien mielenterveyshäiriöiden hoitoon aivan samaan tapaan kuin muitakin psykoterapiamenetelmiä. (Ben Furman)  (http://www.ratkes.fi/)

Kriisi- ja traumapsykoterapia  

Traumapsykoterapialla hoidetaan pitkään jatkuneen traumatisoitumisen seurauksia. Taustalla voi olla esimerkiksi pitkään jatkuneet turvattomat olosuhteet lapsuudessa ja nuoruudessa, kuten toistuva fyysiselle tai henkiselle lähisuhdeväkivallalle altistuminen tai läheisten ihmisten ennakoimaton ja vaihteleva käyttäytyminen. Pitkäkestoinen traumatisoituminen saattaa ilmetä monenlaisena oireiluna, kuten vaikeutena selvitä omien tunteiden kanssa, toistuvina haasteina toimia ihmissuhteissa ja ahdistusoireiluna. Henkilöllä voi olla myös dissosiaatiohäiriö tai jokin persoonallisuushäiriö. Turvallinen ja riittävän pitkäkestoinen terapiasuhde korjaa parhaimmillaan kiintymyssuhdevaurioita, eheyttää minäkuvaa ja identiteettiä. Asiakas voi myös oppia terapiassa omahoitokeinoja selvitäkseen traumaperäisten oireidensa kanssa. (http://www.kriisi.info/yksilopsykoterapia/trauma-ja-kriisipsykoterapia/)

Ryhmäpsykoterapia 

Ryhmäpsykoterapia perustuu ajatukseen, että ihmisenä oleminen on vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa olemista. Koska ihmisten ongelmat yleensä alkavat ja näkyvät vuorovaikutussuhteissa, niitä kannattaa myös tutkia ja hoitaa ryhmissä. 6-8 hengen ryhmät kokoontuvat yleensä kerran viikossa vähintään 3 vuoden ajan. Hoidon onnistumisen edellytyksenä on kaikkien sitoutuminen ryhmään, halu keskustella omista asioistaan sekä kuunnella muita ryhmäläisiä. Ryhmän työskentely on vapaata ja avointa ja terapeutin tehtävänä on auttaa ymmärtämään ajatusten tiedostamattomia merkityksiä, jotka vaikuttavat vuorovaikutussuhteissa. Psykoanalyyttinen ryhmäpsykoterapia soveltuu hyvin tavallisten psyykkisten vaikeuksien, kuten masennuksen, ahdistuksen, itsetunto-ongelmien, työuupumuksen, sosiaalisen jännityksen sekä ihmissuhdeongelmien hoitoon. (Saarinen, M s. 81-84) (http://www.suomenryhmapsykoterapia.fi/)

Pari- ja perheterapia

Pari- ja perheterapiassa tarkastelun kohteena on yksilön lisäksi sosiaalinen yhteisö, johon henkilö kuuluu. Sosiaalisessa yhteisössä oletetaan vallitsevan tietyt annetut ja otetut roolit, säännöt ja valtarakenteet, joten näiden terapioiden teoriataustat sekä analyyttisestä ja kognitiivisesta yksilöterapiasta että ryhmädynaamisista teorioista. Pariterapiassa käsitellään niitä parisuhteen haastavia asioita, joita pari tuo itse esille istuntojen aikana. Jos asioiden käsittely yhdessä on vielä liian vaikeaa, parit voivat käydä erikseen yksilötapaamisissa. Perheterapiassa käsitellään asiakasperheen ajankohtaisia vaikeuksia. Mukana voi olla osa perhettä tai koko perhe. Perheterapeutin tehtävänä on tunnistaa perheen esille nousevat sekä kätketyt ongelmat. Hän etsii keinoja vaiettujen asioiden esillenostamiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Terapeutti pyrkii molemmissa terapiamuodoissa estämään keskustelun jumittumisen ja pysymään ristiriidoissa puolueettomana. (Saarinen,M, 86-87) (http://www.pariterapia.fi/ http://www.perheterapiayhdistys.fi/ )

Kuvataidepsykoterapia

Kuvataidepsykoterapia on hoitomuoto, joka yhdistää kuvallisen luomisprosessin ja psykoterapian. Kuvataidepsykoterapian tarkoituksena on antaa potilaalle mahdollisuus yksilöllisen kehityksen täydentymiselle ja korjaantumiselle. Sen työskentelyalueena on potilaan mielen maailma, joka ilmenee hänen terapian aikana tuottamissaan kuvissa. Kuvataidepsykoterapiassa on merkityksellistä sekä potilaan kuvallinen työskentely että hänen suhteensa kuvataidepsykoterapeuttiin. (https://www.kuvataidepsykoterapia.fi/)

Hahmoterapia 

Hahmoterapia on 1940- ja 50-luvuilla kehitetty psykoterapiamuoto, jossa painopiste on nykyhetken kokemusmaailmassa ja henkilökohtaisessa vastuussa. Keskitytään enemmän siihen, miten asioita sanotaan ja miltä niiden sanominen tuntuu kuin siihen mitä sanotaan. Vanhojen tapojen, uskomusten ja menneisyyteen ja tulevaisuuteen liittyvien huolien ajatellaan vievän energiaa nykyhetkessä elämiseltä. Työskentelytavassa on keskeistä tunteet ja kehontuntemukset ja painotusta on myös alitajunnalla. Työskentelyssä pyritään lisäämään tietoisuutta omista tavoista kokea ja olla vuorovaikutuksessa. Vaikeudelle pyritään antamaan jokin konkreettinen hahmo: esim. joku nimi, kehotuntemus, henkilöhahmo tai taideteos, josta lähteä liikkeelle. Hahmoterapiassa voidaan käyttää myös elämyksellisiä menetelmiä kuten itselleen tai läheisen kuvittelemista toiseen tuoliin ja tälle keskustelemista. (http://www.hahmoterapia.fi/)

Voimavarakeskeinen perheterapia  

Voimavarakeskeinen perheterapia on uusi suuntaus ja pohjautuu psykologiseen ja kognitiivisen suuntauksen konstruktivismin teorioihin ja yhdistää niin kutsuttuja narratiivisia teorioita psykodynaamisesta perinteestä. Viitekehyksessä paneudutaan sekä perhe- ja verkostotyöhön että tarjotaan välineitä yksilötyöskentelyyn. (https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiasuuntaukset/muut-psykoterapiasuuntaukset/)

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia 

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia pohjautuu vanhemman ja vauvan välisen kehitystä edistävän vastavuoroisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Suuntaus on suunnattu raskaana olevien sekä vauva- ja taaperoperheiden kanssa työskentelemiseen. (https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiasuuntaukset/muut-psykoterapiasuuntaukset/)

Kelan kuntoutuspsykoterapiaan hakeutuminen 

Kelan kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on edistää kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista. Kelan korvaamaa psykoterapiaa voi saada 16–67-vuotias, jonka työ- tai opiskelukyky on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi tai on saanut mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen vähintään 3kk asianmukaista hoitoa. Kuntoutuspsykoterapia voi olla yksilö-, ryhmä-, perhe- tai paripsykoterapiaa. 16–25-vuotiaille se voi olla myös musiikkiterapiaa tai kuvataideterapiaa. Nuoren terapiaan voi liittyä myös vanhempien ohjauskäyntejä. Kela myöntää tuen vuodeksi kerrallaan. Kelan tukemana psykoterapiaa voi saada enintään 3 vuotta. Psykoterapiaa korvataan vuodessa enintään 80 kertaa ja kaikkiaan enintään 200 kertaa. (https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia)  

Miten psykoterapian vaikutuksia tulisi mitata? 

Monet mielenterveydenhäiriöt ovat jaksottaisia ja niillä on taipumusta uusiutua, minkä vuoksi riittävä seuranta hoidon päättymisen jälkeen on tärkeää hoidon tulosten pysyvyyden arvioimiseksi. Hoito on hyödyllistä, jos se nopeuttaa toipumista, lisää toipumisen astetta tai toipuneiden määrää tai estää tilan uusiutumista seurannan aikana. 

Terveyshyödyn mittaamisessa tulee käyttää psykoterapiamenetelmän oletuksista riittävästi riippumattomia vastemittareita. Näitä ovat toimintakyky ja kliinisen diagnoosin kriteerien täyttymien, terveyspalvelujen käyttö, elämänlaatu, kliininen oireisto tai hoidossa pysyminen.  

Psykoterapian tuloksellisuutta on tutkittu kontrolloidussa hoitovaikutusasetelmassa (absoluuttinen vaikuttavuus), jolloin psykoterapiaa saavien ryhmää on verrattu hoitoa saamattomien ryhmään. Tavallisesti jonotuslistan potilaat ovat olleet hoitoa saamattomien vertailuryhmänä. Jonotuslistavertailuissa potilaat hyötyvät psykoterapiasta selvästi. Lisäksi kontrolloidusti on tutkittu psykoterapiamenetelmien suhteellista vaikuttavuutta vertailemalla eri menetelmiä keskenään, lääkehoitoon tai lumekontrolloituun lääkehoitoon. Psykoterapian vaikuttavuustutkimus eli tutkimus kontrolloiduissa, kaltaistetuissa asetelmissa on kattanut pääasiassa aikarajoitteisia (maksimissaan noin vuoden kestäviä), psykoterapiakäsikirjoihin perustuvia menetelmiä. Tutkimusten seuranta-aika on pääasiassa lyhyt, ja yli 5 vuoden seuranta-ajan kattavia tutkimuksia on vain muutama. Psykoterapian tuloksellisuutta on tutkittu myös satunnaistetuissa ryhmävertailututkimuksissa, jolloin tavanomaisissa hoitoasetelmissa annetun hoidon vaikutuksia on seurattu vertailemalla tilannetta ennen hoitoa ja sen jälkeen. Hoitomenetelmän tuloksellisuuden arviota vaikeuttaa myös useiden muiden hoitojen samanaikainen käyttö. 

(http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix02191)  

Aihetta tutkiessamme havainnoimme, että yleisimmissä mielenterveyden vaikeuksissa kuten masennus- ja ahdistusongelmissa suuntaus ei näyttäisi ratkaisevan psykoterapiasta saatua hyötyä. Sen sijaan eri terapeuttien väliset erot ja hyvä terapiasuhde ovat suuntausta ratkaisevampia. Kuitenkin esimerkiksi persoonallisuushäiriöiden, psykoottisten oireiden ja pakko-oireiden kohdalla tarkkojen psykoterapiamuotojen ja niiden taustalla olevien suuntausten yhdenvertaisuus ei ole yhtä selvää. Näiden vaikeuksien kohdalla on syytä varmistaa psykoterapeutin koulutus ja osaaminen vaikeuden parissa. 

Haastattelimme kahta psykoterapeuttia, joiden ajatuksia kuulimme blogimme otsikkoon liittyen, eli psykoterapian parantavaan vaikutukseen. Molemmat kokivat yhdessä asiakkaan kanssa asioiden tutkimisen olevan merkittävää, koska tuolloin potilaan tietoisuus ja itsetuntemus lisääntyy ja hän saa nimiä omille haasteilleen ja ongelmilleen. Myös merkitykselliseksi koettu kuulluksi tulemisen tarve toteutuu, kun asioita tutkitaan yhteistyössä. Haastattelemamme psykoterapeutit olivat molemmat sitä mieltä, että asiakkaan ja terapeutin välille syntyvä suhde on koettu parantavaksi oli kyseessä mikä tahansa psykoterapian suuntaus.  

Lähdeluettelo:  

Ben Furman: Muistio yliopistojen yhteiselle psykoterapiakoulutusten kriteereistä päättävälle konsortiolle, helmikuu 2017 

Saarinen, M. 2010. Psykoterapiaan?. Porvoo: Edita Publishing Oy.  

Internet-lähteet: 

http://www.integratiivinenpsykoterapia.fi/

https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiasuuntaukset/psykodynaaminen-psykoterapia-ja-psykoanalyysi/ 

https://kognitiivinenpsykoterapia.fi/ 

http://kayttaytymisterapia.net/

https://www.katyhdistys.fi/ 

http://www.ratkes.fi/ 

http://www.kriisi.info/yksilopsykoterapia/trauma-ja-kriisipsykoterapia/ 

http://www.suomenryhmapsykoterapia.fi/ 

http://www.perheterapiayhdistys.fi/

http://www.pariterapia.fi/

http://www.kuvataidepsykoterapia.fi/ 

http://www.hahmoterapia.fi/

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak06942

https://aatosklinikka.fi/palvelut-2/psykoterapiat/hoidot/varhaislapsuuden-vuorovaikutuspsykoterapia/

https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiasuuntaukset/muut-psykoterapiasuuntaukset

https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia 

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix02191 

Valokuvien copyright: Sonja Oikarainen